OAJ valtuusto 2018-2022 kokoontui viimeistä kertaa. Kevään valtuusto-vaaleihin asti olen itse vielä hetken myös OAJ:n tulo- ja palkkapoliittisen toimikunnan henkilökohtainen varajäsen (Juho Vehviläinen) ja OAJ lukio-taustaryhmän jäsen. Valtuutettuna osallistun myös HOAY hallitustyöhön, jokainen valtuutettu edustaa paitsi omaa opettajaryhmäänsä koko paikallista opettajayhteisöä.

Positiivisena tuomisena syksyn valtuustosta on OAJ jäsenmaksun laskeminen 0,15 prosenttiyksiköllä (OAJ valtakunnallinen osuus laskee 0,95 prosentista 0,80 prosenttiin, astuu voimaan 2022). Toinen positiivinen päätös oli jäsenaloitteen hyväksyminen osaksi OAJ toimintatapoja; jatkossa OAJ jäsenillä on mahdollisuus tehdä valtuustoaloite (edellyttää viisi allekirjoittajaa, 1000 kannattajaa).

OAJ valtuustokaudella pohdittiin kovin järjestön rakenteiden uudistamista. Muutokset jäivät vähäisiksi, esitetty suora henkilöjäsenyys oli omastakin mielestä ongelmallinen (nyt jokainen OAJ jäsen on ensisijaisesti oman paikallisyhdistyksensä tai valtakunnallisen yhdistyksen jäsen, nämä yhdistykset puolestaan OAJ jäseniä). Valtuutettujen suuri enemmistö koki suoran jäsenyyden heikentävän paikallisten ja valtakunnallisten yhdistysten toimintaedellytyksiä ja edunvalvontaa, suora jäsenyys ei siksi saanut kannatusta.

Oli sitä vastoin kovin surullista, että SOOL:in (opettajaksi opiskelevien) äänivaltainen jäsenyys valtuustossa ja OAJ hallituksessa ei toteutunut. Sääntömuutokset edellyttävät kahden kolmasosan enemmistöä, kannatusta äänivaltaisuuksille oli noin 60%. Torppaamisen taustalla näyttäisi olleen pelko YSIN eli yleissivistävien (peruskoulu/lukio) määräysvallan kasvusta. Opettajaksi opiskelevat valmistuvat toki suurelta osin pk/lukio opettajiksi. Pelko oli kuitenkin monella tapaa liioiteltu, niin myös matemaattisesti. Nykyisellään YSI opettajilla 93 paikkaa. Vaikka SOOL edustajat olisivat äänestäneet YSI:n edustajien kanssa, ei kahden kolmasosan enemmistöä (valtuustossa 150 valtuutettua) olisi edelleenkään syntynyt.

Olin mukana mm. ponnessa, jonka OAJ valtuusto hyväksyi; vuosityöajan kokeilumalli ei sovellu peruskoulun tai lukioiden työaikamalliksi. Ehdotimme hieman kategorisempaa linjausta vuosityöajasta kaikkinensa peruskouluja ja lukioita koskien. Joillakin YSI ammattiryhmillä vuosityöaika on kuitenkin käytössä ja toimii ilmeisesti heillä kohtalaisesti, kategorisemman kirjauksen sanamuodot olivat siksi ongelmallisia. OAJ:lla ei yhtä kaikki ole kehitteillä vuosityöaikaan perustuvia työaikamalleja edes kokeiluja varten. OAJ valtuustossa kriittisyys perus-/ja lukioasteiden vuosityöaikamalleja kohtaan on varsin suuri, ei ole pelkoa mallin uimisesta sisään puolivahingossa.

OAJ:n johdossa on nyt tulossa isoja muutoksia. Nyt väistyvä puheenjohtaja Olli Luukkainen on aika ajoin ansaitusta kritiikistä huolimatta tehnyt myös monilta osin hyvää työtä. OAJ:n toimistolla on erittäin osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä. Yksi iso aukko täytettäväksi syntyy koulutuspoliittisen johtaja Heljä Misukan poistuessa toimiston vahvuudesta.

Kovin moni valtuutettu ilmoitti myös, ettei hae jatkokautta valtuustossa. Päätös on inhimillisesti ymmärrettävä. Kaikki nämä valtuustotoimet/tehtävät tulevat tavallisen opettajatyön jatkoksi, työtä on vuoden aikana useita kymmeniä tunteja, läsnäolopäiviä kymmenkunta. Valtuutetetut istuvat myös kaikissa paikallisyhdistyksen hallitusten kokouksissa – viestin paikallisen ja valtakunnallisen OAJ välillä täytyy kulkea molempiin suuntiin. Hillotolppa valtuusto ei ole kenellekään. Itse osallistuin mm. kaikkiin vuoden 2020 tapahtumiin, verojen jälkeen kokouspalkkioista jäi käteen alle 350 euroa.

Toivon edelleen monen valtuustotyöstä luopuvan vielä harkitsevan päätöstään. Yksi tällainen on tulo- ja palkkapoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Kari Nieminen, aina huolellisesti paneutuva, sitoutunut ja osaava neuvottelija on tähän tietoon jäämässä pois vahvuudesta.

Positiivinen muutos vaatii aina paljon työtä. Suurin osa OAJ vaikuttamistyöstä tapahtuu ilman suurta julkista näkymistä. Suurimmat onnistumiset ovat pitkän työskentelyn tulos, eikä OAJ pääsääntöisesti voi astella julkisuuteen kertomaan tämän tai tuon koulutuspoliittisen linjauksen olleen sen ansiota. Kunnia menee viisaille poliitikoille, jotka (lopulta viimein) ymmärsivät mikä on suomalaisten oppilaiden ja opiskelijoiden, koulujen – ja sitten lopulta myös opettajien etu.

Hyvä esimerkki vuosia (ja vuosikymmeniä) kestävästä vaikutustyöstä on opettajarekisteri, joka nyt on ensimmäistä kertaa oikeasti lähellä toteutumista. Sen läpisaaminen olisi merkittävä edistysaskel opettajien profession arvostuksen ja edunvalvonnan näkökulmista.

Palkkakehitys ei tällä vuosikymmenellä ole ollut kummoista, jos kohta ei se ole sitä (sopimuspalkoissa) ole ollut sitä muillakaan. OAJ epäonnistumisesta en tiedä sanoa, neuvottelijat ovat varmasti tehneet parhaansa. Jos seuraavilla kierroksilla haluamme parempaa, vaatii se meiltä kaikilta valmiutta myös työtaistelutoimiin. Viime kierroksen alla yksi (kaikin tavoin arvostamani) opettaja ilmoitti eroavansa välittömästi mikäli OAJ vie meidät lakkoon. Sama jäsen arvosteli OAJ:ta mielenkiinnon puutteesta ”ei näytä kiinnostavan meidän palkkojemme nostaminen.” On ehkä syytä – rakkaudella – todeta tälle ystävälleni niin kuin meille kaikille; OAJ on yhtä vahva kuin sen jäsenten sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. OAJ ei ole palkoista päättävä työnantaja. OAJ olemme me kaikki järjestäytyneet opettajat yhdessä. Jos me haluamme parempia työehtoja, niiden puolesta on oltava valmis myös taistelemaan – tarpeen vaatiessa lakolla.

OAJ tekemisiä tai tekemättömyyksiä arvostellaan aika ajoin, välillä perustellusti. Itse laitan opettajien ja koulujen aseman parantamiseen osapuilleen kaiken sen tarmon, mikä virkatyön ja perheen jälkeen minusta löytyy (tällä kertaa OAJ:n lisäksi myös Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan varajäsenenä). Jollekin toiselle kyse voi olla pelkän jäsenmaksun maksamisesta. Arvostan sitäkin kuitenkin suuresti. Mitä suurempi on järjestäytyneiden työntekijöiden määrä, sitä tasapuolisemmat edellytykset ovat myös työnantajan ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa.

Rispektiä siis teille kaikille, jotka jäsenyydellänne mahdollistatte koulujen luottamusmiesten, opettajien paikallisen (siis meillä HOAY:n) ja lopulta myös valtakunnallisen edunvalvonnan onnistumisen. Toivon mukaan kevään palkkaneuvottelujen tulos on positiivinen, onnellisimmassa tapauksessa toki vielä ilman työtaistelutoimia. Jatketaan!